| Laa lee luu |
[Dec. 3rd, 2009|06:19 pm] |
(Jostain syystä huonot asiat ovat sellaisia jotka on pakko kirjoittaa ylös. Muuten mulle kuuluu pääasiallisesti pelkkää hyvää. Jo monta kuukautta.)
AAARGGH! !!!! ! ! ! ! ! KUOLKAA !!!!!!
Mie toivon syvästi että mulla ei olisi lainkaan sävelkorvaa tai minkäänlaista musikaalisuutta. En oikeasti ole kuin 1/3 teoriatasossa vasta menossa enkä solfassa senkään pidemmällä. Eli mun ei pitäisi tietää paljon. Mutta kun on tarpeeksi huonoja ympärillä niin hitto soikoon näytän joltain ihmetaiturilta tai lahjakkuudelta.
Meillä on meidän linjalla 6 tyttöä (7:s palaa ensi kevään puolella) ja meistä on muodostettu kuoro. Muuten se olisi varmaan ihan kivaa, mutta koska me ollaan niin eri tasoisia niin eipä tahdo tulla hevonhelvettiäkään. Tarkoitan tällä että 1) jos ei osaa kuunnella sävellajia tai itse säveliä 2) jos ei ole tottunut kuuntelemaan niitä niin vaikeapa se on laulaa mukana oli nuotit tai ei. Tai jos ei osaa lukea nuottejakaan, heh heh. Vieläpä eri stemmoissa. Mie en ihan oikeasti tajua miten jotkut voivat mennä niin nuotin vierestä. Musta on tullut musiikillinen natsi tai sitten ne kaikki vuodet peruskoulussa musiikin erikoiskursseilla ja -projekteissa ovat alkaneet vaikuttaa. No joo, tämä on epäreilua arvostella näin siinä suhteessa että koko ajan opitaan ja toiset eivät ole koskaan ennen näitä edes käyneet. Mutta annas kun kerron.
Meillä on huomenna itsenäisyyspäivän juhla. Siis sellainen juhlava, hieno, korea, ylväs, tyylikäs. Toivon mukaan. Meidän "kuoron" pitäisi esiintyä siellä. Mie en ymmärrä miksi koko meidän kuororyhmä on laitettu esiintymään. Meillä nimittäin on kaksi ihmistä jotka eivät missään nimessä ole olleet missään vaiheessa valmiit esitykseen. He laulavat kanssani alttostemmaa. Kyllä tekisi mieli lyödä tiilillä kumpaakin päähän kun toinen vetelee täysin omaa melodiaa ja toinen on milloin ylä- tai alavireinen tai keksii myöskin omaa melodiaa. Se nimittäin vaikeuttaa mun laulamista. Minä kun olen koko huojuvan stemman tukipylväs. Paras oli kun sanoin toiselle että et laula oikein, voisitko laulaa edes hiljempaa ja kuuntelisit minua miten se menee. Ja tämä vetäsi silti viimeiseen kertaan asti ihan täysillä. Niin että koko kuoro paitsi on paska myös kuulostaa epätasaiselta kun altot valtaa maailman. Ja vittu soikoon kun pitää seistä mun vieressä ja nolata sitten mut siinä samalla. Ja oikeastaan koko meidän linja. Koska ei se esitys mene. Tänään saatiin vieläpä säestäjä joka soittaa biisin väärästä sävellajista eikä osaa soittaa oikeasta. Mitä helvettiä ?? Sointuja kai ne on !!!!! Ja sinä varsinaisesti opiskelet pianonsoittoa !!! Mutta koska me siis mennään nyt soittajien mukaan mikä oikeasti ei koskaan mene sillä tavalla niin voitte varmaan kuvitella miten nämä epämusikaaliset menestyvät kun ne menevät vielä enemmän sekaisin.
Olin tänään niin vihainen ja pinna kireällä. Nimittäin meidän musiikinopettajatkin on jotain aivan peetä, "kunhan jotain sinne suuntaan" -tyylillä. Paitsi yksi. Mutta annanpa esimerkkiä muista, yksi sanoo että ei kai se nyt niin nuukaa ole jos vaihdetaan päivää ennen esitystä sävellaji, toinen sanoo että sehän on vain persoonallista kun kaikki laulavat vähän eri melodiaa ja kolmas antaa sitten meidän nahistella täysin keskenään eikä tule paikalle. Vittu, olen saanut tässä toimia useamman päivän opettajana. Mie kyllä kuulen kun joku vetää väärässä vireessä, tempossa tai muuten vain päin seiniä. Sitten muilla ei joko nämä asiat kiinnosta tai sitten he ovat yhtä urpoja kuin edellämainitsemani etteivät tajua. Eikä se ole heidän syynsä. Jos opettajat eivät koskaan tee selkeää eroa ("nyt laulat väärin" - "nyt oikein") niin mistäpä he voisivat mitään tietääkään ? Idea on vain siinä että minä en halua nolata itteäni olemalla aivan luvattoman huonossa lauluryhmässä joka antaa itsestään täysin ala-arvoisen kuvan. Me ollaan juuri nyt siinä pisteessä. Ja kuka sellaista esitystä haluaa katsoa, joka on surkea ?
Mutta vitun vittu. Meen soittaa pianoa. |
|
|
| Smile though your heart is aching |
[Nov. 8th, 2009|11:49 pm] |
Smile even though it's breaking
Olen ollut koko viime viikon poissa koulusta. Puolet ajasta olen ollut kipeänä, osan muka-kipeänä ja loput korotusylppäreissä. Ja nyt olen vihdoin rohkaistunut ja tehnyt mielestäni täysin onnistuneen päätöksen.
Minä en enää jaksa Suomea. Ihan totta. Minä en jaksa sitä, että ihmiset ovat pelkästään pinnallisia ja sulkeutuneita. Eivät jaksa kiinnostua puhutusta aiheesta yhtään sen syvemmälle kuin on pakko tai sitten olettavat että se on muuten toinen joka ottaa yhteyttä, en minä, ei minun tarvitse. Tunteita ei todellakaan uskalleta näyttää ja vielä vähemmän niistä halutaan puhua. Mitä pelleilyä tämäkin on olevinaan ? Ja pisteenä ii:n päälle, kaipaan ihmisiä, joiden kanssa voi keskustella taiteesta tai viihteestä. Minulla on muuten aivan ihana elokuvamusiikinhistorian opettaja, joka tarjoaa todella mielenkiintoisia luentoja. Ja niillä tunneilla on myös hauska keskustella (klassikko)elokuvista kun kaikki ei sotkeudu siihen kuonaiseen ylitarjottuun toimintamassaan.
Meidän luokallakin on ollut aivan mielettömän omituinen tilanne koko syksyn. Onneksi se saatiin päätökseen. Luokallamme on (tai siis oli) "52-syntynyt _kokenut_ ammattimuusikko"; suomeksi juoppo-sovinisti-narsisti, jonka suurin ilo oli haukkua, määräillä ja vittuilla muille ja mielistellä kaikille ylempiarvoisille (eli siis opettajille). En itseasiassa edes tiedä mitä kaikkea tämä jätkä valehteli, koska hän ei osannut edes oikeasti laulaa vaan veti kaiken päin persettä, rummuissa, rytmiikassa ja nuoteissa oli aivan onneton ja selitteli sillä että "heh-heh, en muuten ole tehnyt näitä ihan hetkeen" - no mitähän vittua jos kyseessä on ollut oma elämäntehtäväsi ja -urasi ? Jos tälle tyypille sanoi että hänen ideansa muuten ei toimi esimerkiksi näytelmässä, jätkä häipyi ovet paukkuen ulos ja tuhahteli naama punaisena. Hän ei tullut eräälle soittokeikalle eikä vastannut puhelimeensa koska tuli hetkellinen tarve vetää perseet. Viimeisinä meriitteinään hän meinasi käydä fyysisesti käsiksi erääseen toiseen luokallani olevaan (vain koska tämä oli sanonut: "mikäs mies se sinä olet kun et kritiikkiä kestä ? katsoisit peiliin !") ja haukkui vuoronperään kaikki kolme draamaopettajaamme, koska he ovat naisia. "Tämä näytelmä on niin naisten tekemä ! Naiset eivät osaa mitään ! Naiset eivät ymmärrä mitään !" Itseasiassa hän perusteli toimintaansa useammin kuin kerran sillä syyllä, että "no miesten kesken tehdään näin, ei mitään hempeilyä". En yhtään ihmettele että hänellä on takanaan jo kaksi avioeroa. Lopulta tyyppi suuttui meidän ryhmälle ja ilmoitti että jättää meidät. Ikään kuin sillä olisi mitään vitun väliä, kaikki ollaan suurinpiirtein oltu rukoilemassa että vetäisi vain toiset koulukännit että saisi syyn potkia se pihalle. Hän siis vaihtaa linjaa. Uudella linjalla on miesopettaja. Saa nähdä mitä tästä tulee. Sitäkään en ymmärrä että noin vanhan miehen pitää asua opisto-asuntolassa kolmen abauttiarallaa 16-vuotiaan pojan kanssa samassa huoneistossa.
No niin, kun tästä hullusta on päästy eroon (mikä muuten on myös saanut minut epäilemään suomalaisen koulujärjestelmän laatua) niin kerron että haen nyt aivan oikeasti englantilaisiin yliopistoihin tänä talvena opiskelemaan pääaineena kirjoittamista. Eli musta tulee työtön kirjailija-näytelmäkirjailija-käsikirjoittaja-dramaturgi. Sitten joskus. Tällä hetkellä mulla haluttaisi tehdä jotain mikä oikeasti olisi haastavaa ja raskasta, siis opiskelun suhteen. En toki halua vähätellä sitä miten tänä syksynä esimerkiksi jo liki hautaan joutuneet pianonsoitontaitoni ovat huikaisevasti kehittyneet, mutta huomaan harvinaisen hyvin että en ole kovin käytännölistä tyyppiä. Kaipaan viisaita keskusteluja, analyysejä, termistöä, pohdintaa.. (Ei. Enhän vain kuulosta liikaa Petriltä) Meillä oli koulussa yksi lyhyt dramaturgian jakso viime kuussa ja olin aivan ekstaasissa kun vieraileva luennoitsija mainitsi sanan protagonisti ja muita ihanuuksia. Mitä hunajaa !
Koska tämä teksti on stream-of-consciousness, kuulin Petristä muuten juttua että se olisi ollut bailaamassa jossain yökerhossa ja tanssinut lukiolaistyttöjen kanssa ja tarjoillut juomia ja (mielestäni paras kohta) työntänyt kättä näiden paidan sisään. Itse en missään nimessä usko tähän juoruun, mutta sellaisen tilanteen voisinkin kuvitella että Petri on ollut yökerhossa pahaa-aavistamattomana ja lukiolaistytöt ovat huomanneet sen ja kinunneet ja marisseet mukaan tanssimaan. Mutta yo-matikassa Petri sitten oli valvojana ja mulla nauratti tämä asia aivan helvetisti kun näin sen naaman niin että sain tulokseksi että tiikerikanta on 50 000 tasan 8000 vuoden kuluttua..
Takaisin mun tulevaisuuteen, kirjoitin Matthewille pyynnön pelastaa mun tulevaisuus, koska englanti kielenä on ollut mulle yllättävän vaikea ja heikko kohta. Sille nyt ei voi mitään. Mutta aina voi yrittää parantaa. Olen nyt niin valmis lähtemään ettei ole tosikaan. Enää ei pelota jättää ties mitä taakse, koska ei ole mitään mitä kaivatakaan. Ei tarvitse murehtia vaan suuntautua eteenpäin. Tämä paikka junnaa vain harmaana paikoillaan enkä usko että se missään koko maassa muuttuu. Unelmoin pääseväni tällä hetkellä jonnekin Southwestiin. Kentti oli se alkuperäinen suunnitelma, mutta niiden pisteytykset ovat nousseet vähän turhankin raskaasti ja sitäpaitsi olen aina unelmoinut asuvani meren rannalla (tai lähellä). Biitseille on pikkuruinen matka ja alueella on myös luonnonpuistoja. Hevosratsastusta tuputetaan joka tuutista, ja mikä olisikaan ihanampi tapa viettää iltapäivää englantilaisella maaseudulla. Southwestiläiset yliopistot myös tarjoavat tavallisten yliopistourheilulajien sijaan surffausta ja muita vesijuttuja. Täydellistä ! Vuoden keskilämpötila ei laske kertaakaan nollan alapuolelle, ja alueella on englantilaisittain eniten valoisia päivä vuodessa ja tavallista leudompi ilmasto sekä monimuotoisempaa kasvillisuutta. Näitä ajattelen aina kun mulla on hankalaa, koska se, että saisi aloittaa kaiken aivan alusta, on erityisen herkullinen ajatus. Ainoa vain että englantilaisittain red-brick-yliopistot on niitä parhaimpia myös siinä mielessä, ettet kyllä tuhannenkaan vuoden kuluttua ole arvoasteikossa parempi muusta yliopistosta valmistuneena vaikka sama tutkinto olisi tassuissa. En halua välittää tästä liikaa.
Ja viimeksi tänään bänditreeneissä toivoin että olisin voinut upota jonnekin manan maille, koska nolasin itseni niin perinpohjaisesti. En tarkoituksellisesti, mutta tasan sillä tavalla, että häpesin joka ainoaa läsnäolevaa soluani naama pinkkinä. Siihen lisäyksenä että suomalaiset ovat niin saatanan tönkkösuolattuja muikkuja, että jos on paska päivä ja ei onnistu niin sittenkään ei ymmärretä vaan tuijotetaan niin että öö. Tulipa taas tosi mukava olo. Olisitte edes sanoneet jotain. Ne katseet kertoivat liikaa..
|
|
|
| Memorable quotes |
[Oct. 21st, 2009|04:49 pm] |
Joskus keskinkertainen tai huonokin elokuva voi olla mieleenpainuva, jos päähenkilönä on vain aivan vitun siisti tyyppi, niin kuin sekava kirjailija Mort Rainey.
[Mort believes Shooter is in his bathroom and attacks with a fireplace poker]
Mort: I killed a mirror.
Mort: And my shower door.
John Shooter: Thought you didn't smoke.
Mort: I took it up recently, for my health.
(MUAHHAHAHHHAHHAHAAA)
Mort: I don't care. I'm just gonna smoke. I'm just gonna totally smoke. I'll finish these, go to the store and get a brand new pack, smoke the shit out of that one.
Mort: I don't wanna call her. I want to go to sleep. I want to take a nap. Okay. No nap. I give her a call about the magazine. I go write some crap for a couple of hours and then I get to take a nap, right? Chico
[beating his neck]
Mort: Chi-i-i-i-co-o-o-o, don't be disco-o-o-oura-a-a-aged. All right, go ahead and be discouraged, you blind bastard, see if I care.
Mort: [to Chico about the maid] If you don't bite her, I'll kill her.
|
|
|
| Mullapa on ihailija. |
[Oct. 21st, 2009|04:35 pm] |
Vaikka kummitäti kävikin viikonloppuna ja sanoi ensi kommentikseen: "Tjaa-a, kyllä tuo punainen väri saa sinun kasvosi näyttämään leveiltä ja varsin kalpeilta." Arvatkaa vain kenelle meinasi tulla syviä itsetunto-ongelmia ja halu juosta lujaa kauppaan ostamaan mustaa hiusväriä. Sitten muistin, että oikeasti kummitäti on vain suora sanoissaan, ja se siitä. Ja että "kummitädin oikea" on täysin erilainen kuin "minun oikea". Mutta en halua alistua siihen, että vain "kummitädin oikea" on minustakin "oikein".
No, kuitenkin. Aivan tuossa naapuritalossa on aina silloin tällöin pihalla kolme tyyppiä. Sinänsä nuoria jätkiä, mutta kuitenkin yli parikymppisiä. Aikaisemmin olen saanut baariehdottelua. Tällä kertaa kävellessäni siitä ohi Notten kanssa pentu järjesti pienen yllätyksen. Alan uskoa siihen väitteeseen, kun ihmiset sanovat, että hankkimalla koiran voi päätyä parisuhteeseen (toisaalta olen kuullut myös version: hanki koira, älä miestä). Pojilla oli siinä koira, ja vaikka kuinka kielsin, Notte alkoi säksättämään konekiväärimäiseen tapaansa (PHAU-PHAU-PHAU-PHAU). Siinä he sitten sanoivat, että tuo nyt tutustumaan ja kyselivät, kuinka vanha Notte on. Kerroin että kolme kuukautta. Notte yritti tehdä tuttavuutta heidän koiransa kanssa mutta ei sitten uskaltanutkaan mennä lähemmäksi vaan meni taakseni piiloon. Naurahdin, että "no nyt se vain piiloutuu taas mun selän taakse" mihin yksi tyypeistä vastasi lipevällä flirttikatseella "mäkin haluaisin piiloutua sun taakse". Mulla huvitti hirveästi ja sanoin vain, että no kiitos tai muuta todella tökeröä. Sitten otin Notten syliin jatkaakseni lenkkiä jolloin tyyppi jatkoi: "Mihin me nyt mennään" johon vastasin että me kiitos jatketaan tätä kävelykierrosta. Tyyppi kommentoi siihen: "No vooi.. Mutta oli tosi ihana nähdä ! Nähdään taas ! Moi moi !" Jeps, samoin.. Imartelu on todella piristävää juuri silloin kun on vähän turtunut olo tai mieliala kuin kurppaisella mummolla. Mutta tuosta tapaamisesta mun mieikuvitus alkoi lentämään. Entä jos sillä tyypillä on ikkunat samaan suuntaan kun meillä ? Katseleeko se joka aamu kun menen bussipysäkille ? Vai olenko vain taas omahyväinen ? Mutta kun me oltiin nähty viimeksi jotain pari kuukautta sitten ja se edelleen tuntuu muistavan ja tietävän, että asun siinä vieressä.. Sinänsä ahdistavaa. Soitinkin Juholle että sen täytyy palata jo sen lomareissulta ja tulla vahtimaan ja huolehtimaan musta. :---D
PS. Meillä asuu nyt Bella Notte Kottarainen. Olen tehnyt hänelle oman bloginsa ja sieltä löytyy kuvia ja kaikkea koirahömppätekstiä, myöhemmin lähinnä treenaamisesta ja tapahtumista. Jos kiinnostaa, klikkaa tästä !
|
|
|
![[info]](http://l-stat.livejournal.com/img/userinfo.gif?v=91.7){kind=small}
alertes's journal
